tiistai 27. heinäkuuta 2010

English, anyone?

Lauantaina käytiin Sofian kanssa visiitillä Genovassa, joka osottautui erittäin kauniiksi ja kiinnostavaksi merenrantakaupungiksi. Meillä ei ollut karttaa eikä mitään muutakaan hajua minne päin juna-asemalta tulisi lähteä. Ja juna-aseman turisti-info oli kaiken lisäksi muuttanut jonnekin ydinkeskustan liepeille... Löydettiin kuiteskin satamaan jota pitkin lähdettiin kävelemään kohti keskustakeskustaa. Koko aamupäivä yritettiin etsiä kadonnutta turisti-infoa. Kysyttiin mm. poliisilta, kahviloista ja eräältä oppaalta mutta kaikki vaan sanoivat että ei täälläpäin mitään infoa pitäisi olla. Niin italialaista meininkiä että! Argh! Lopulta kun sitten löydettiin se hiiskatin info oltiin jo niin uupuneita kaikesta siitä kävelystä että infotätien neuvoista ja oppaista huolimatta päätettiin lopettaa sightseeing ja nauttia kunnon lounas, oltiinhan me jo nähty koko keskusta metsästäessä infoa. Olin sitten päättänyt jo aikaisemmin viikolla että tänään haluan syödä ihanaa italialaista lasagnea. Tilasin paikallisesta trattoriasta home made lasagnea ja odotin saapuvaa lautastani vesi kielellä. Ja mitä sieltä tulikaan! Lasagnelevyjä sikin sokin lautasella tomaattikastikkeen kera. Siinä vaiheessa alkoi olla pinna hieman kireellä. Iltapäivällä päätettiin katsastaa Genovan aquarium joka on siis yksi maailman suurimmista, tai niin sen ainakin piti olla. Jälkeenpäin ajateltuna 18e kalojen ja rapujen näkemisestä oli AIVAN liikaa. Lopuksi ostettiin vielä isot palat foccaciaa joka on muuten yksi kuuluisimmista Genovan erikoisuuksista.

Eilen olin viimeistä kertaa uima-altaalla. Siitä on tullu vähän kuin toinen koti täällä Italiassa joten oli vähän haikea mieli. Mutta kuten tiedetään, kaiken hyvän mukana tulee myös ne vähän epämukavammat jutut, kuten Giulio joka on olevinan hauska avaamalla mun bikinien hakaset keskellä uima-allasta tai Alessandro joka huutaa altaan toisesta päästä "Anna, kakka!" tietenkin niin lujaa että kaikki muut auringonpalvojat sekä tietty se komea uimavalvoja katsovat mua suut ammollaan. Siis tämä kyseinen sana tarkoittaa että nyt on aika mennä vessaan. Ihana uima-allas!

Tänään sain taas kerran lisää harmaita hiuksia italialaisten englannintaidoista. Kävin lähettämässä paketin Suomeen paikallisessa postissa. Eihän ne siellä osannut sanaakaan englantia, kuten arvata jo saattoi. Yritin sitten onnettomilla italiankielentaidoillani selittää että tämä paketti maapostina Suomeen. Koko homma kesti 45min ja voitte vaan kuvitella minkälainen jono mun taakse ehti kertyä. Osa ihmisistä lähti pois kesken kaiken kun eivät jaksaneet enää odottaa. Eikä kukaan osannut auttaa mua, yritin puhua italiaa, englantia ja ranskaa mutta mikään ei auttanu. On se kumma kun ei sen vertaa osata englantai ja kyllähän nyt postissa edes jonkin verran pitäis osata kun suurin osa opasteista oli sekä italiaksi että englanniksi. Yritin selittää että voin tulla huomenna uudestaan Claudian kanssa mutta kun se postineiti ei ymmärtänyt sitäkään! Saa nyt nähdä mihin se paketti loppujen lopuksi päätyy...

Nyt täytyy varmaan ruveta pesemään pyykkiä ja katsomaan miten saan kaiken ahdettua rinkkaan. Seitsemän kiloa pitäis jo olla matkalla Suomeen, laskin että nyt on tilaa vähän tuliaisillekin :)

torstai 22. heinäkuuta 2010

"But he can be Teacher's new friend"

Jaahas mitä onkaan taas tapahtunut... Sunnuntai vietettiin vuorten ja upean metsän suojissa virtaavalla joella. Vesi oli suurimmaksi osaksi vain polviin asti mutta hieman kauempana pystyi uimaankin. Lapset yritti narrata kaloja haaviin ja minä istuin keskellä jokea olevalla pikkuriikkisellä kivellä ja luin kirjaa. Giulio löysi jostain puskasta sammakon ja olis halunnut ottaa sen mukaan kotiin. Siitä olis kuulemma tullu uusi kaveri hänen kultakalalleen jonka nimi muuten on Teacher. Eipä saanut Teacher kaveria. Kaiken sen raskaan loikoilun jälkeen tilattiin vielä pizzat kotiin kun oltiin niin rasittuneita. Tiistaina käytiin Sofian kanssa outlet-kylässä viime hetken alennusmyynneissä. Tällä kertaa rahat meni muitten miellyttämiseen ja itselle mukaan tarttui vaan käsittämättömän upea kimaltava pinkki kynsilakka :)

Giulio ja Ale tulee aina aamuisin herättämään mut avaamalla oven ja sanomalla "colazione" mikä tarkottaa aamupalaa. Tänä aamuna Giulio sitten astui sisään ja kömpi suoraan mun kainaloon yläpedille. Vaihdoin siis kerrossängyn yläpedille kun toi alakerran bunkkeri kävi liian tukalaksi. Siinä se sitten nukkui puolisen tuntia. Se on kyllä aivan ihana pikku poika! Ja odottakaas vaan kun se vähän kasvaa, siitä tulee sellanen sydäntensärkijä ettei moista ole ennen nähtykään.

Tänään oonkin ollut ahkeralla päällä siis jos vertaa millasia mun päivät yleensä täällä on. Aamulla leivoin suklaakakun, koska tiedän että Claudia tykkää siitä tosi paljon. Iltapäivällä kävin pyörälenkillä pitkästä aikaa. Sitten siivosin mun huoneen ja lopuksi suihkun jälkeen lakkasin vielä kynnet. Huh huh! Ei mut nyt täytyis viimeistään ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa tää ultimate laiskottelu sillä pian täytyy taas tottua uuteen päivärytmiin ja oikeasti ruveta tekemään jotain kuten ruokaa, siivota, läksyjä...

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Baila baila

Eilen illalla mentiin Sofian ja mun host-vanhempien kanssa Milanoon latin america-festareille. Sai kerrankin laittaa vähän parempaa päälle, testata uusia kenkiä ja huitaista vähän poskipunaa.
Tunnelma festareilla oli tosi hyvä ja heti kun astu porteista sisään niin tuntu kuin olis ollu jossain päin etelä-Amerikkaa. Homman nimi oli että joka maalla oli oma ravintolansa, matkamuistomyymälänsä sekä joillain onnekkailla kunnon baari ja tanssilattia. Käytiin ekaksi syömässä paellaa argentiinan raflassa, ruokajuomana tietenkin sangriaa. Sen jälkeen kierreltiin ympäri ämpäri ja tsekattiin päälavan reggaeton-keikka. Claudia ja Maurizio halusivat kovasti tanssimaan joten mentiin Kuuban kojulle koittamaan miten se lantio oikein liikkuu. Naureskeltiin Sofian kanssa että meitähän ei tuonne saa kirveelläkään. Kaikki vaikutti ainakin mun silmissä ammattilaistanssijoilta eikä siinä kauheesti tehnyt mieli mennä mukaan suomalaisen tönkkövaratalon kanssa. Claudia varoitteli että on mahdoton pysytellä vaan seinäkukkasena. Ja niinhän siinä kävi että hetken päästä ensimmäinen kavaljeeri löysi tiensä mun luo. Voi vitsit kaikkien olis pitänyt nähdä se, yritin siinä sitten pyöriä mukana mutta ei siitä mitään tullut kun nauratti niin paljon. Muutaman drinkin jälkeen vallattiin tanssilattia ja oltiin jo kuin mitäkin latinoja. Tanssittajia riitti ja tunnelma oli todellakin katossa. On se kumma ja harmi kun Suomessa tällainen "hei tuutko tanssimaan"-kulttuuri puuttuu kokonaan. Ennen kotiin lähtöä syötiin vielä churroja jotka oli tosi outoja ja jäi kyllä kakkosiksi Brysselin churroihin verrattuna.

Tänään aamulla mittari näytti 37 astetta varjossa ja päätettiin että paras vaihtoehto on paeta uima-altaalle heti lounaan jälkeen. Aika moni muukin oli tehnyt samat johtopäätökset ja paikka oikein pursusi vilvoittelevaa vettä hapuilevista ihmisistä. Nyt olen aivan rätti kaiken tanssimisen ja vedessä porskuttelun jälkeen ja taidankin pyhittää illan jonkin mukavan filmin katselulle.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Good night my dear

Mikä ihana päivä taas uima-altaalla! Eilen jo lilluttiin siellä koko iltapäivä ja tänään saatiin jatkoa. Kyllä tämä ruketus tästä... Mun rukouksiin on selvästikin vastattu sillä tätä polttavaa kuumuutta on tullut helpottamaan ihana viileä tuuli. Tiistaina juhlittiin synttäreitä, synttärisankari oli Claudian sisko joka oli juuri palannut Kreikasta. Mäkin onnekas sain tuliaisiksi rannerenkaan! Olin leiponut mustikkapiirakan synttärikakuksi ja mutusteltiin sitä sitten jätskin kanssa. Voi veljet niitä kuvia, aivan upeita. Kreikan saaristo näyttää erittäin houkuttelevalta, täytyypä lisätä se listaan. Saattaa tosin käydä että Kreikan valloitus jää eläkeikään koska mun lista rupee olemaan jo niin pitkä että loppupäähän ehdin vasta noin 30 vuoden päästä.

Ahh nyt muksut kattoo piirrettyjä ja rauha on maassa. Tuo lastenkanava on aika oiva juttu ja eipä sen katsominen ole haitaksi mullekaan. Aamusin sieltä tulee aina joko Pokemon tai Power Rangers. Mutta eipä ole Power Rangersit enää niin kuin ennen vanhaan, nykyään niitä on vaan kolme eikä ne monsterit oo yhtään niin hauskoja kuin ennen. Hyvät muistot ala-asteelta tulee silti mieleen! Iltapäivisin saadaan yleensä nauttia Mr Beanin seurasta joka on kyllä mahtavaa viihdettä iltapäivän tunneille.

Laskin juuri että mulla on tasan kaks viikkoa jäljellä tässä perheessä minkä jälkeen se viikko vielä reissaten. Tällastako se sitten on kun tulee vanhaksi niin aika kuluu kuin naps vaan. Oon kyllä ehtinyt tehdä yhdessä vuodessa vaikka mitä. 6kk Belgiassa jonka jälkeen kolmen viikon reili, pääsykokeisiin valmistautuminen ja sit vielä kaks kuukautta Italiassa. Ja oudointa on että Henriikka, au pair-kamu Belgiasta, on vieläkin siellä. Välillä harmittelen kun joutusin jättämään Belgian jo puolen vuoden jälkeen ja mietin mistä kaikesta jäin paitsi. Silloin täytyy vaan miettiä kaikkia noita juttuja joita olen sinä aikana ehtinyt tehdä. Ainut syyhän mun lähtöön oli pääsykokeet ja nyt tuntuu hyvältä ettei mun tarvinnut jättää leikkiä kesken turhan takia :)

Vaikkei nyt vielä ihan olekaan nukkumaanmenoaika niin lopetan tämän viestin Giulion hyvänyön toivotuksen mukaan. Se tulee joka ilta koputtaa mun ovelle ja sanoo: "Good night my dear!"

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Spain- Holland 1-0

Tää on ollut ehdottomasti paras viikonloppu Italiassa tähän mennessä. Ihanan perjantai ja launtai sai jatkoa upeasta sunnuntaista. Nukuin aamulla extra pitkään ja heräsin vain vähän ennen lounasta. Verkkomelonia ja ilmakuivattua kinkkua! Lounaan jälkeen tehtiin Sofian kanssa pieni pyöräilyretki lähimpään ostoskeskukseen. Host-vanhemmat kovasti yrittivät varoittaa että ei ole viisasta lähteä pyöräilemään keskellä kuuminta päivää. Olihan se kuuma mutta tuntui hyvältä rasittaa itseään ja saada kunnon hiki pintaan. Matkaa ostoskeskukseen oli noin 12km ja perillä kylmä cokis maistui paremmalta kuin koskaan! Huomattiin että yhdessä kenkäkaupassa oli aika hurja alennusmyynti menossa joten päätettiin pyöräillä äkkiä takaisin kotiin, käydä suihkussa ja tulla autolla takaisin. Toiselta reissulta tulin takaisin 45e köyhempänä mutta kolmen kenkäparin verran iloisempana. Kun vihdoinkin oltiin takaisin Boscossa kello näytti jo kahdeksaa. Päätettiin mennä paikalliseen ravivntolaan pizzalle ja katsomaan jalkapallon mm-finaalia. Otettiin lopuksi vielä jätskiannokset mikä näin jälkeenpäin ajatellen oli kyllä ihan liikaa mutta ahne kun ahne, eipä sille mitään voi. Lainaten hyvää ystävääni Maijaa, "tulin kierien kotiin" ja nyt unten maille!

Milano

Päivän polttava puheenaihe on tietenkin Milano mutta palataanpa hetkeksi vielä loppuviikkoon.
Pojat taisi ottaa opikseen keskiviikon kejuiluistaan sillä nyt oon hoitanu vaan kahta enkeliä. Poikien sijaan harmaita hiuksia tuottaa isoisoäiti sekä koira. Isoisoäidin piti pärjätä omillaan tän ajan kun isoäiti on lomalla mutta eihän siitä mitään tule joten vien joka päivä lounaan hänelle alakertaan. Yritän vältellä kaikin tavoin isoisoäidin seuraan joutumista sillä se höpöttää koko ajan mulle jotain italiaksi eikä mulla ole hajuakaan mistä se puhuu, eikä hän taida ymmärtää että mä en ymmärrä mitään. Toinen ongelma on tuo kreisi koira. Sekään ei jätä mua hetkeksikään rauhaan vaan pomppii koko ajan ympärillä. Ja syö kaiken ruoan mikä eteen tulee, mitään ei uskalla jättää keittiön pöydälle sillä se osaa kurottautua pöydän päälle. Kerrankin mulla oli nutellalla kuorrutetu leipä jonka valitettavasti jouduin jättämään pöydälle kun pojat huusivat alakerrassa. Noh eihän se siinä pöydällä enää ollut kun palasin vaan oli mennyt parempiin suihin.

Perjantaina Sofia pääsi töistä aikaisemmin ja tuli hengailemaan ja odottamaan meille että Claudia pääsee töistä. Mä leivoin mokkapaloja ja sitten pelailtiin poikien kanssa wiitä. Vähän Mariokartia, keilausta ja tennistä ja ai että oli hauskaa :) Illalla käytiin vielä pyöräilemässä Sofian kanssa ja suunniteltiin lauantaipäivää. Tarkoitus oli mennä junalla Genovaan mutta sitten kuultiin että junat onkin lakossa. Muutos suunnitelmiin, auto alle ja Milanoon! Eilen aamulla sitten lähdettiin ajamaan kohti Milanoa hyvien ajo-ohjeiden kera ja helppoahan se oli. Matka kesti tunnin, jätettiin auto isolle parkkialueelle ja otettiin metro ydinkeskustaan josta lähdettiin kävelemään kohti duomoa. Se olikin päivän ainut nähtävyys, taisi vaatekaupat viedä voiton. Oli taas ihan liian kuuma päivä mutta urhoollisesti jaksettiin kävellä paikasta toiseen. Illalla käytiin vielä kuuluisalla aperitiivilla joen varrella. Eli ostat noin 6 euron drinkin ja samaan hintaan saat syödä baarin seisovasta pöydästä ihania pastoja, pikkupurtavia, juustoja ym. Saavuttiin takaisin kotiin 10 aikoihin väsyneinä mutta iloisina ihanasta päivästä ja uusista ostoksista.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kauhukakarat

Voi hertsileijaa mikä päivä! Muksut on ollu ihan mahdottomia, koitellu rajojaan, kuinka pitkälle voivat mennä ennen kuin suutun. Claudia joutui vielä ylitöihin ja tuli vasta kuudelta kotiin joten jouduin olemaan 10 tuntia yksin noiden pikku pirujen kanssa. Puitiin sitten porukalla päivän tapahtumia ja voi poika-raukkoja... Saivat sellasta satikutia että siinä olis yhdellä jos toisellakin ollu itku kurkussa. Lähdin heti tilaisuuden tullen Sofian kanssa pyöräilemään tuonne maaseudun puolelle. Tuntui tosi hyvältä päästä pois, rauhaan luonnon keskelle. Täällä on edelleenkin aika kireä tunnelma ja pojilta on nyt kielletty kaverit ja uima-allas ainakin kolmeksi päiväksi. Nyt menen kyllä unten maille, ehkä viimeöinen uni saa jatkoa. Näin unta että olin alottanut jo kauppakorkeassa ja suurin osa opiskelijoista oli vähän vanhemman puolisia, siis jotain 25-40 ja kaikkein merkillisintä oli että seurustelin Greyn anatomian Doctor McDreamin kanssa joka hänkin oli opiskelemassa. Kyllä on taas näköjään mielikuvitus laukannut oikein kunnolla!