Monte Bianco

Tähän asti paras päivä täällä Italiassa on ehdottomasti ollut eilinen. Lähdettiin aamulla aikaisin erään ystäväperheen kanssa kohti Valle d'Aostaa ja Monte Biancoa eli Mont Blancia, Euroopan korkeinta vuorta. Matka kesti parisen tuntia, ajettiin enimmäkseen vuorten välisessä solassa joka oli käsittämättömän upeaa seutua, pieniä vuoristokyliä ja viljelyksiä lumihuippujen keskellä. Lopulta saavuttiin camping-alueelle josta oli vain 5km matkaa Ranskan puolelle. Lähdettiin vaeltamaan kohti korkeuksia ja taas kerran sain muistutuksen siitä kuinka huono kunto mulla tällä hetkellä on. Lieventävänä asianhaarana täytyy sanoa että oli tosi kuuma ilma ja hikoilin kuin pieni possu. Parin tunnin vaelluksen jälkeen saavuttiin 2000 metrissä sijaitsevaan upeaan solaan jossa syötiin eväitä ja otettiin aurinkoa sekä tottakai lepuutettiin jalkaparkoja. Näkymät oli ihan käsittämättömät, tuntuu oudolta että vaan runsas 24 tuntia sitten olin makoilemassa auringonpaisteessa keskellä suuria lumihuippuja. Noustiin vielä 100 metriä korkeammalla olevalle lammelle ja jos äsken jo kuvailin näkymää upeaksi niin tähän näkymään ei enää sanat riitä. Siinä se oli Mont Blancin korkein vuori ihan nenän edessä, aivan käsittämätön tunne! Alas kapuaminen olikin sitten ihan oma lukunsa ja nyt on reidet ja pohkeet ihan jumissa. Illalla väsyneenä mutta iloisena nukkumaan.

Kuumat ilmat on jatkunut tänäänkin ja sääennuste lupailee samanlaista koko viikoksi. Iltapäivisin ei auta muu kuin pysytellä sisällä, huomenna tosin ollaan menossa jonnekin uima-altaalle eli toisin sanoen parantelemaan rusketusta :)

Mamma mia mikä pizza

Päivän sana on ehdottomasti PIZZA! Eilen iltapäivällä Claudia opetti mua tekemään aidon oikean italialaisen pizzan. Täytyy sanoa että voittaa mennen tullen kaikki mikro-, uuni- sun muut pizzat. Mulle suotiin kunnia kuulla ultimate secret pizzasalaisuus jolla sitten pyöräyttelen maailman parhaat pizzat kun avaan oman italialaisravintolan Suomeen :) Leivoin myös suklaakakun koska meille tuli illalla vieraita; kakkua, jäätelöä ja kirsikoita jälkkäriksi, nam.

Tänään aikasin aamulla ajoin viereiseen Frugarolon kaupunkiin jossa on lähin juna-asema ja otettiin Sofian kanssa nokka kohti Torinoa. Vaikka oltiin perillä jo ennen yhdeksää aamulla niin lämpötila oli jo hellelukemissa. Käveltiin aluksi Po-joen vartta pisin kohti ydinkeskustaa jonka jälkeen käytiin elokuvamuseossa. Siellä vierähtikin kepeästi kolme tuntia ja lopuksi noustiin panoramahissillä ylös torniin josta avautui upea näkymä koko Torinoon. Tiesin kyllä että Torino on iso kaupunki mutten arvannut että se on NIIN valtava. Noh museokierroksen päätyttyä olikin jo lounasaika. Kierreltiin ja kaarreltiin ympäriinsä ja lopulta käytiin kysymässä oikein turisti-infosta että missä ne kaikki ravintolat oikein on! Kuulemma oli joku erikoispäivä jonka takia suurin osa ravintoloista oli kiinni. Päädyttiin lopulta kivaan raflaan jossa syötiin mitäs muutakaan kuin PIZZAA! Jälkkäriksi haettiin oikein kunnon italian gelatot, ai että oli hyvää. Loppupäivä käppäiltiin keskustassa ja tie vei myös välillä vaatekauppoihin. Illalla siellä olis ollut MusicTelevisionin ilmaiskonsertti mutta ei jaksettu odottaa niin myöhään. Kaiken kaikkiaan Torino oli oikein mukava kaupunki ja monta kujaa jäi vielä kiertämättä. Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan sillä huomen aamulla on taas aikainen herätys määränpäänä vuori, tehtävänä vaellus.

Rome here I come!

Maanantaina sain tutustua Bosco Marengon suuren suureen keskustaan. Me asutaan oikeastaan ihan keskustassa, kaikki kaupat ihan kulman takana. Illalla Claudian (host-äiti) sisko, joka hänkin asuu ihan tässä lähellä, tuli syömään meille. Menu koostui ravuista, simpukoista ym. merenelävistä. Ravut oli tietty eläviä kun ostettiin ne ja pojat otti kaksi lemmikiksi, tosin parin tunnin päästä kun vilkaisin niitä ne kellu väärinpäin pinnalla... Mutta maistuivat oikein maukkailta!
Tiistaina eli eilen oli mun ensimmäinen oikea työpäivä. Tosin ei tätä oikein työksi voi kutsua. Herään aamulla 8-9 aikoihin ja laitan pojille aamupalaa kun ne herää. Sitten vähän pelataan jotain, käydään ehkä leikkipuistossa ym. Yhden aikaan Claudia tuleekin jo töistä ja mennään alakertaan syömään lounasta isoäidin luo. Tänäänkin se isoäiti vaan sano mulle että mene sinä vaan riippumattoon nauttimaan auringosta, kyllä hän poikia kaitsee :) Mun työhön ei myöskään kuulu siivoaminen, ainut asia mitä oikeati vaaditaan on että puhun englantia. Easy life.
Tiistaina iltapäivällä käytiin pienellä kävelyretkellä tuolla cityn ulkopuolella maaseudulla. Poimittiin aivan ihanan makuisia marjoja joita en tosin tunnistanut. Lapset leikki maissipellossa ja Giulio meni jopa hukkaan. Se oli niin pieni ettei pellon laidalta nähnyt yhtään missä se liikkui. Illallisen jälkeen perheen tuttuja tuli vielä jälkkärille. Ihanaa syödä iltasin takapihalla, hyvää ruokaa, mahtava tunnelma, ystäviä kylässä melkein joka ilta ja pimeän tullen laitetaan lyhdyt loistamaan.
Eilen käytiin aamupäivällä torilla ostamassa hedelmiä ja lounaaksi isoäiti oli laittanut simpukkapastaa sekä maukasta munakoiso-tomaatti-mozzarella-gratiinia. Iltapäivällä käytiin Claudian kanssa n.10km päässä olevassa outlet-kylässä. Se oli tosiaankin kuin pieni luxuskylä jossa oli kaikki vaatekaupat Versacesta Ferrarin kautta aina Dolce ja Gabbanaan ja myös jotain edullisempaa siitä väliltä.

Tänään oon ottanut aika iisisti, silittelin vähän vatteita, makoilin riippukeinussa ja varasin hostellit Roomasta ja Firenzestä. Tarkoitus on tehdä pieni viikon pituinen Italia-ekskursio kun tämä homma täällä perheessä loppuu. Sofia (se toinen au pair täällä) lupasi lähteä mukaan sekä Bert Belgiasta johon tutustuin viime syksynä. Laskin juuri että matkaan ei ole enää kuin tasan 5 viikkoa!

Non capisco...

Kyseinen otsikko eli "En ymmärrä" on ollu ehdottomasti päivän käytetyin lause. Pojat kovasti yrittää selittää ja kysellä mutta Anna pyörittelee vaan päätään ja sanoo vuoron perään si si, no no tai non capisco. Myös ihana isoisoäiti vaan pari hammasta suussaan puhuu kaikesta maan ja taivaan välillä ja Anna vaan hymyilee nätisti ja nyökkää. Tosin opin kyllä koko ajan uusia sanoja ja Guliolla ja Alessandrolla meinaa mennä hermot kun en millään osaa lausua oikein, "No no Anna, fiore, f-i-o-r-e!"

Aamulla pojilla oli jalkapalloturnaus joka valitettavasti jäi lyhyeen, hävisivät ekan pelin varmaan 15-0 ja jatkoa ei sitten ollutkaan :) Voi raukka pieni Gulio joka oli ainakin päätä lyhempi muita ja oli maalivahtina. Siellä se nojasi maalitolppaan yrittäen näyttää coolilta mikä sekin epäonnistui koska pelipaita ulottui polviin ja näytti enemmänkin hameelta kuin paidalta. Kentällä tapasin ekan kerran ruotsalaisen au pairin Sofian joka onkin varmaan ainut ulkomaalainen mun liskäksi 100km säteellä. Meidän perheet on tuttuja keskenään eikä mun kylästä ole matkaa hänen kyläänsä kun noin 3km. Iltapäivä vietettiin tuttavaperheen luona katsoen mitäs muutakaan kuin jalkapalloa. Nyt tuli ainakin omin silmin todistettua kuinka hulluja italialaiset on kun on kyse jalkapallosta. Heidän harmiksi Italian tasapeliputki vaan jatkuu, tällä kertaa ei saatu voittoa edes Uudesta Seelannista. Siinä pelin lomassa perheen äiti pyöräytti parit pizzat ja focacciot, nam! Tätä varten mä tulin Italiaan :) Illalla vielä pelattiin mun tuomaa Muumikorttipeliä joka sai suuren suosion.

Eilen tein jotain niinkin hurjaa kuin ajoin autoa! Claudia kysyi että haluisinko ajaa naapurikylässä sijaitsevalle supermarketille, noh mietin hetken, italian hullut kuskit kävi mielessä mut Toyota vei kummiskin voiton. Oli kuulemma sen näköstä ja tuntusta ajamista et saan jatkossakin auton käyttöön. Eilen sain myös vahingossa rikkinäisestä klooripullosta kloorit päälle ja siinä meni samalla yks vaatekerrasto roskiskuntoon. Täytyy kuitenkin olla positiivinen ja niinpä tämäkin käännetään vielä voitoksi: onpahan enemmän tilaa rinkassa uusille vaatteille ja kengille! :) Mutta nyt sanotaan Buona notte!

Benvenuti in Italia!

Rohkaistuin lopultakin kirjoittamaan blogia Belgian au pairien innoittamana (juuri te siellä Tervurenissa). Tämän blogin tarkoitus on ainakin tämän kesän ajan kertoa kuulumisiani Italian lämmöstä, luoteis-Italian maaseudulta suoraan Suomeen ja muuallekin maailmaan.

Eli aloitetaan ihan alusta. Kesä 2010 rattoisasti kahta toivottoman hullua mutta suloista pojanviikaria hoitaen. Paikkana Bosco Marengo, Piemonte, asukkaita noin 2000, apteekki, ravintola, ruokakauppa, pankki sekä kaksi baaria. Perheeseen kuuluvat äitin ja isän lisäksi kaksi poikaa, Giulio 6v ja Alessandro 7v, Arthuro-koita 2v, sekä isoäiti että isoisoäiti. Kaikki saman katon alla :)

Saavuin eilen Milanoon jossa perhe oli vastassa kukkien ja Nutella-purnukan kanssa. Paremmin ei voisi kesä Italiassa alkaa! Yhden päivän aikana olen tavannut jo suunnilleen puolet kyläläisistä jotka kaikki tuntuvat jo tietävän yhtä sun toista musta. Eipä taida paljoa ulkomaalaisia täällä päin olla, täys vastakohta Tervurenille. Aamulla käytiin tutustumassa Claudian, host-äidin, työpaikalla kun siellä oli avoimet ovet ja myös siellä jokainen kysy tohkeissaan että onko tämä nyt se Anna. Tuntuu ihan julkkikselta! Iltapäivällä pojat piti mulle pienen italian kurssin. Pojat ei puhu muuta kuin italiaa ja siis minähän en puhu sanaakaan italiaa... No ainakin hyvään alkuun päästiin, Ale kirjotteli liitutaululle sanoja ja minä sitten toistelin perässä, mera, cane, notte, skriva...

Äsken vähän ukkosti ja sateli vettä mutta onhan täällä aivan ihanan lämmintä koko ajan. Mun huoneeseen kuuluu aivan upea ja iso parveke jossa on valtava riippukeinu ja paljon kukkia joten taidanpa mennä sinne löhöilemään ja katsomaan jospa Vikken ja Danielin häät näkyisi jossain netissä.

Ciao!