English, anyone?

Lauantaina käytiin Sofian kanssa visiitillä Genovassa, joka osottautui erittäin kauniiksi ja kiinnostavaksi merenrantakaupungiksi. Meillä ei ollut karttaa eikä mitään muutakaan hajua minne päin juna-asemalta tulisi lähteä. Ja juna-aseman turisti-info oli kaiken lisäksi muuttanut jonnekin ydinkeskustan liepeille... Löydettiin kuiteskin satamaan jota pitkin lähdettiin kävelemään kohti keskustakeskustaa. Koko aamupäivä yritettiin etsiä kadonnutta turisti-infoa. Kysyttiin mm. poliisilta, kahviloista ja eräältä oppaalta mutta kaikki vaan sanoivat että ei täälläpäin mitään infoa pitäisi olla. Niin italialaista meininkiä että! Argh! Lopulta kun sitten löydettiin se hiiskatin info oltiin jo niin uupuneita kaikesta siitä kävelystä että infotätien neuvoista ja oppaista huolimatta päätettiin lopettaa sightseeing ja nauttia kunnon lounas, oltiinhan me jo nähty koko keskusta metsästäessä infoa. Olin sitten päättänyt jo aikaisemmin viikolla että tänään haluan syödä ihanaa italialaista lasagnea. Tilasin paikallisesta trattoriasta home made lasagnea ja odotin saapuvaa lautastani vesi kielellä. Ja mitä sieltä tulikaan! Lasagnelevyjä sikin sokin lautasella tomaattikastikkeen kera. Siinä vaiheessa alkoi olla pinna hieman kireellä. Iltapäivällä päätettiin katsastaa Genovan aquarium joka on siis yksi maailman suurimmista, tai niin sen ainakin piti olla. Jälkeenpäin ajateltuna 18e kalojen ja rapujen näkemisestä oli AIVAN liikaa. Lopuksi ostettiin vielä isot palat foccaciaa joka on muuten yksi kuuluisimmista Genovan erikoisuuksista.

Eilen olin viimeistä kertaa uima-altaalla. Siitä on tullu vähän kuin toinen koti täällä Italiassa joten oli vähän haikea mieli. Mutta kuten tiedetään, kaiken hyvän mukana tulee myös ne vähän epämukavammat jutut, kuten Giulio joka on olevinan hauska avaamalla mun bikinien hakaset keskellä uima-allasta tai Alessandro joka huutaa altaan toisesta päästä "Anna, kakka!" tietenkin niin lujaa että kaikki muut auringonpalvojat sekä tietty se komea uimavalvoja katsovat mua suut ammollaan. Siis tämä kyseinen sana tarkoittaa että nyt on aika mennä vessaan. Ihana uima-allas!

Tänään sain taas kerran lisää harmaita hiuksia italialaisten englannintaidoista. Kävin lähettämässä paketin Suomeen paikallisessa postissa. Eihän ne siellä osannut sanaakaan englantia, kuten arvata jo saattoi. Yritin sitten onnettomilla italiankielentaidoillani selittää että tämä paketti maapostina Suomeen. Koko homma kesti 45min ja voitte vaan kuvitella minkälainen jono mun taakse ehti kertyä. Osa ihmisistä lähti pois kesken kaiken kun eivät jaksaneet enää odottaa. Eikä kukaan osannut auttaa mua, yritin puhua italiaa, englantia ja ranskaa mutta mikään ei auttanu. On se kumma kun ei sen vertaa osata englantai ja kyllähän nyt postissa edes jonkin verran pitäis osata kun suurin osa opasteista oli sekä italiaksi että englanniksi. Yritin selittää että voin tulla huomenna uudestaan Claudian kanssa mutta kun se postineiti ei ymmärtänyt sitäkään! Saa nyt nähdä mihin se paketti loppujen lopuksi päätyy...

Nyt täytyy varmaan ruveta pesemään pyykkiä ja katsomaan miten saan kaiken ahdettua rinkkaan. Seitsemän kiloa pitäis jo olla matkalla Suomeen, laskin että nyt on tilaa vähän tuliaisillekin :)

"But he can be Teacher's new friend"

Jaahas mitä onkaan taas tapahtunut... Sunnuntai vietettiin vuorten ja upean metsän suojissa virtaavalla joella. Vesi oli suurimmaksi osaksi vain polviin asti mutta hieman kauempana pystyi uimaankin. Lapset yritti narrata kaloja haaviin ja minä istuin keskellä jokea olevalla pikkuriikkisellä kivellä ja luin kirjaa. Giulio löysi jostain puskasta sammakon ja olis halunnut ottaa sen mukaan kotiin. Siitä olis kuulemma tullu uusi kaveri hänen kultakalalleen jonka nimi muuten on Teacher. Eipä saanut Teacher kaveria. Kaiken sen raskaan loikoilun jälkeen tilattiin vielä pizzat kotiin kun oltiin niin rasittuneita. Tiistaina käytiin Sofian kanssa outlet-kylässä viime hetken alennusmyynneissä. Tällä kertaa rahat meni muitten miellyttämiseen ja itselle mukaan tarttui vaan käsittämättömän upea kimaltava pinkki kynsilakka :)

Giulio ja Ale tulee aina aamuisin herättämään mut avaamalla oven ja sanomalla "colazione" mikä tarkottaa aamupalaa. Tänä aamuna Giulio sitten astui sisään ja kömpi suoraan mun kainaloon yläpedille. Vaihdoin siis kerrossängyn yläpedille kun toi alakerran bunkkeri kävi liian tukalaksi. Siinä se sitten nukkui puolisen tuntia. Se on kyllä aivan ihana pikku poika! Ja odottakaas vaan kun se vähän kasvaa, siitä tulee sellanen sydäntensärkijä ettei moista ole ennen nähtykään.

Tänään oonkin ollut ahkeralla päällä siis jos vertaa millasia mun päivät yleensä täällä on. Aamulla leivoin suklaakakun, koska tiedän että Claudia tykkää siitä tosi paljon. Iltapäivällä kävin pyörälenkillä pitkästä aikaa. Sitten siivosin mun huoneen ja lopuksi suihkun jälkeen lakkasin vielä kynnet. Huh huh! Ei mut nyt täytyis viimeistään ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa tää ultimate laiskottelu sillä pian täytyy taas tottua uuteen päivärytmiin ja oikeasti ruveta tekemään jotain kuten ruokaa, siivota, läksyjä...

Baila baila

Eilen illalla mentiin Sofian ja mun host-vanhempien kanssa Milanoon latin america-festareille. Sai kerrankin laittaa vähän parempaa päälle, testata uusia kenkiä ja huitaista vähän poskipunaa.
Tunnelma festareilla oli tosi hyvä ja heti kun astu porteista sisään niin tuntu kuin olis ollu jossain päin etelä-Amerikkaa. Homman nimi oli että joka maalla oli oma ravintolansa, matkamuistomyymälänsä sekä joillain onnekkailla kunnon baari ja tanssilattia. Käytiin ekaksi syömässä paellaa argentiinan raflassa, ruokajuomana tietenkin sangriaa. Sen jälkeen kierreltiin ympäri ämpäri ja tsekattiin päälavan reggaeton-keikka. Claudia ja Maurizio halusivat kovasti tanssimaan joten mentiin Kuuban kojulle koittamaan miten se lantio oikein liikkuu. Naureskeltiin Sofian kanssa että meitähän ei tuonne saa kirveelläkään. Kaikki vaikutti ainakin mun silmissä ammattilaistanssijoilta eikä siinä kauheesti tehnyt mieli mennä mukaan suomalaisen tönkkövaratalon kanssa. Claudia varoitteli että on mahdoton pysytellä vaan seinäkukkasena. Ja niinhän siinä kävi että hetken päästä ensimmäinen kavaljeeri löysi tiensä mun luo. Voi vitsit kaikkien olis pitänyt nähdä se, yritin siinä sitten pyöriä mukana mutta ei siitä mitään tullut kun nauratti niin paljon. Muutaman drinkin jälkeen vallattiin tanssilattia ja oltiin jo kuin mitäkin latinoja. Tanssittajia riitti ja tunnelma oli todellakin katossa. On se kumma ja harmi kun Suomessa tällainen "hei tuutko tanssimaan"-kulttuuri puuttuu kokonaan. Ennen kotiin lähtöä syötiin vielä churroja jotka oli tosi outoja ja jäi kyllä kakkosiksi Brysselin churroihin verrattuna.

Tänään aamulla mittari näytti 37 astetta varjossa ja päätettiin että paras vaihtoehto on paeta uima-altaalle heti lounaan jälkeen. Aika moni muukin oli tehnyt samat johtopäätökset ja paikka oikein pursusi vilvoittelevaa vettä hapuilevista ihmisistä. Nyt olen aivan rätti kaiken tanssimisen ja vedessä porskuttelun jälkeen ja taidankin pyhittää illan jonkin mukavan filmin katselulle.

Good night my dear

Mikä ihana päivä taas uima-altaalla! Eilen jo lilluttiin siellä koko iltapäivä ja tänään saatiin jatkoa. Kyllä tämä ruketus tästä... Mun rukouksiin on selvästikin vastattu sillä tätä polttavaa kuumuutta on tullut helpottamaan ihana viileä tuuli. Tiistaina juhlittiin synttäreitä, synttärisankari oli Claudian sisko joka oli juuri palannut Kreikasta. Mäkin onnekas sain tuliaisiksi rannerenkaan! Olin leiponut mustikkapiirakan synttärikakuksi ja mutusteltiin sitä sitten jätskin kanssa. Voi veljet niitä kuvia, aivan upeita. Kreikan saaristo näyttää erittäin houkuttelevalta, täytyypä lisätä se listaan. Saattaa tosin käydä että Kreikan valloitus jää eläkeikään koska mun lista rupee olemaan jo niin pitkä että loppupäähän ehdin vasta noin 30 vuoden päästä.

Ahh nyt muksut kattoo piirrettyjä ja rauha on maassa. Tuo lastenkanava on aika oiva juttu ja eipä sen katsominen ole haitaksi mullekaan. Aamusin sieltä tulee aina joko Pokemon tai Power Rangers. Mutta eipä ole Power Rangersit enää niin kuin ennen vanhaan, nykyään niitä on vaan kolme eikä ne monsterit oo yhtään niin hauskoja kuin ennen. Hyvät muistot ala-asteelta tulee silti mieleen! Iltapäivisin saadaan yleensä nauttia Mr Beanin seurasta joka on kyllä mahtavaa viihdettä iltapäivän tunneille.

Laskin juuri että mulla on tasan kaks viikkoa jäljellä tässä perheessä minkä jälkeen se viikko vielä reissaten. Tällastako se sitten on kun tulee vanhaksi niin aika kuluu kuin naps vaan. Oon kyllä ehtinyt tehdä yhdessä vuodessa vaikka mitä. 6kk Belgiassa jonka jälkeen kolmen viikon reili, pääsykokeisiin valmistautuminen ja sit vielä kaks kuukautta Italiassa. Ja oudointa on että Henriikka, au pair-kamu Belgiasta, on vieläkin siellä. Välillä harmittelen kun joutusin jättämään Belgian jo puolen vuoden jälkeen ja mietin mistä kaikesta jäin paitsi. Silloin täytyy vaan miettiä kaikkia noita juttuja joita olen sinä aikana ehtinyt tehdä. Ainut syyhän mun lähtöön oli pääsykokeet ja nyt tuntuu hyvältä ettei mun tarvinnut jättää leikkiä kesken turhan takia :)

Vaikkei nyt vielä ihan olekaan nukkumaanmenoaika niin lopetan tämän viestin Giulion hyvänyön toivotuksen mukaan. Se tulee joka ilta koputtaa mun ovelle ja sanoo: "Good night my dear!"

Spain- Holland 1-0

Tää on ollut ehdottomasti paras viikonloppu Italiassa tähän mennessä. Ihanan perjantai ja launtai sai jatkoa upeasta sunnuntaista. Nukuin aamulla extra pitkään ja heräsin vain vähän ennen lounasta. Verkkomelonia ja ilmakuivattua kinkkua! Lounaan jälkeen tehtiin Sofian kanssa pieni pyöräilyretki lähimpään ostoskeskukseen. Host-vanhemmat kovasti yrittivät varoittaa että ei ole viisasta lähteä pyöräilemään keskellä kuuminta päivää. Olihan se kuuma mutta tuntui hyvältä rasittaa itseään ja saada kunnon hiki pintaan. Matkaa ostoskeskukseen oli noin 12km ja perillä kylmä cokis maistui paremmalta kuin koskaan! Huomattiin että yhdessä kenkäkaupassa oli aika hurja alennusmyynti menossa joten päätettiin pyöräillä äkkiä takaisin kotiin, käydä suihkussa ja tulla autolla takaisin. Toiselta reissulta tulin takaisin 45e köyhempänä mutta kolmen kenkäparin verran iloisempana. Kun vihdoinkin oltiin takaisin Boscossa kello näytti jo kahdeksaa. Päätettiin mennä paikalliseen ravivntolaan pizzalle ja katsomaan jalkapallon mm-finaalia. Otettiin lopuksi vielä jätskiannokset mikä näin jälkeenpäin ajatellen oli kyllä ihan liikaa mutta ahne kun ahne, eipä sille mitään voi. Lainaten hyvää ystävääni Maijaa, "tulin kierien kotiin" ja nyt unten maille!

Milano

Päivän polttava puheenaihe on tietenkin Milano mutta palataanpa hetkeksi vielä loppuviikkoon.
Pojat taisi ottaa opikseen keskiviikon kejuiluistaan sillä nyt oon hoitanu vaan kahta enkeliä. Poikien sijaan harmaita hiuksia tuottaa isoisoäiti sekä koira. Isoisoäidin piti pärjätä omillaan tän ajan kun isoäiti on lomalla mutta eihän siitä mitään tule joten vien joka päivä lounaan hänelle alakertaan. Yritän vältellä kaikin tavoin isoisoäidin seuraan joutumista sillä se höpöttää koko ajan mulle jotain italiaksi eikä mulla ole hajuakaan mistä se puhuu, eikä hän taida ymmärtää että mä en ymmärrä mitään. Toinen ongelma on tuo kreisi koira. Sekään ei jätä mua hetkeksikään rauhaan vaan pomppii koko ajan ympärillä. Ja syö kaiken ruoan mikä eteen tulee, mitään ei uskalla jättää keittiön pöydälle sillä se osaa kurottautua pöydän päälle. Kerrankin mulla oli nutellalla kuorrutetu leipä jonka valitettavasti jouduin jättämään pöydälle kun pojat huusivat alakerrassa. Noh eihän se siinä pöydällä enää ollut kun palasin vaan oli mennyt parempiin suihin.

Perjantaina Sofia pääsi töistä aikaisemmin ja tuli hengailemaan ja odottamaan meille että Claudia pääsee töistä. Mä leivoin mokkapaloja ja sitten pelailtiin poikien kanssa wiitä. Vähän Mariokartia, keilausta ja tennistä ja ai että oli hauskaa :) Illalla käytiin vielä pyöräilemässä Sofian kanssa ja suunniteltiin lauantaipäivää. Tarkoitus oli mennä junalla Genovaan mutta sitten kuultiin että junat onkin lakossa. Muutos suunnitelmiin, auto alle ja Milanoon! Eilen aamulla sitten lähdettiin ajamaan kohti Milanoa hyvien ajo-ohjeiden kera ja helppoahan se oli. Matka kesti tunnin, jätettiin auto isolle parkkialueelle ja otettiin metro ydinkeskustaan josta lähdettiin kävelemään kohti duomoa. Se olikin päivän ainut nähtävyys, taisi vaatekaupat viedä voiton. Oli taas ihan liian kuuma päivä mutta urhoollisesti jaksettiin kävellä paikasta toiseen. Illalla käytiin vielä kuuluisalla aperitiivilla joen varrella. Eli ostat noin 6 euron drinkin ja samaan hintaan saat syödä baarin seisovasta pöydästä ihania pastoja, pikkupurtavia, juustoja ym. Saavuttiin takaisin kotiin 10 aikoihin väsyneinä mutta iloisina ihanasta päivästä ja uusista ostoksista.

Kauhukakarat

Voi hertsileijaa mikä päivä! Muksut on ollu ihan mahdottomia, koitellu rajojaan, kuinka pitkälle voivat mennä ennen kuin suutun. Claudia joutui vielä ylitöihin ja tuli vasta kuudelta kotiin joten jouduin olemaan 10 tuntia yksin noiden pikku pirujen kanssa. Puitiin sitten porukalla päivän tapahtumia ja voi poika-raukkoja... Saivat sellasta satikutia että siinä olis yhdellä jos toisellakin ollu itku kurkussa. Lähdin heti tilaisuuden tullen Sofian kanssa pyöräilemään tuonne maaseudun puolelle. Tuntui tosi hyvältä päästä pois, rauhaan luonnon keskelle. Täällä on edelleenkin aika kireä tunnelma ja pojilta on nyt kielletty kaverit ja uima-allas ainakin kolmeksi päiväksi. Nyt menen kyllä unten maille, ehkä viimeöinen uni saa jatkoa. Näin unta että olin alottanut jo kauppakorkeassa ja suurin osa opiskelijoista oli vähän vanhemman puolisia, siis jotain 25-40 ja kaikkein merkillisintä oli että seurustelin Greyn anatomian Doctor McDreamin kanssa joka hänkin oli opiskelemassa. Kyllä on taas näköjään mielikuvitus laukannut oikein kunnolla!

Maanantaina olin poikien kanssa neljään asti kun Claudia joutui ylitöihin. Siis oikeastihan mun työpäivä kestää vaan yhteen ;) Iltapäivällä lähdettiin Claudian ja poikien kanssa tämän provinssin pääkaupunkiin, Alessandriaan. Käytiin shoppailemassa mutta mitään ei löytynyt. Vaikka Italia Milanoineen onkin muodin mekka niin mä en kyllä yhtään lämpene näille vaatteille täällä. Pieniä kankaan retaleita ja kauheita kuoseja ja se tyyli miten ihmiset pukeutuu täällä, hoh hoijaa! Torinossakin ainoa kauppa josta löysin jotain päälle pantavaa oli H&M. Käytiin myös ruokakaupassa ja sain kasattua kärryihin aika pinon leopimistarvikkeita, suklaata, kaurahiutaleita, jogurttia, tomusokeria, jauhoja... Tarkoitus on leipoa suklaakakku, suklaaneliöitä eli mokkapaloja ja ja tämän kaiken kruunaa vielä mustikkapiirakka! Kaupasta tullessa kello olikin jo niin paljon että päätettiin mennä syömään kiinalaista. Suoraan sanoen teki hyvää syödä välillä jotain muutakin kuin pastaa tai pizzaa.

Eilen tein lounaaksi lihapullia ja rosmariiniperunoita ja yllätys yllätys kaikki kelpasi ilman mitään mutinoita. Iltapäivä löhöiltiin taas uima-altaalla. Näin myös Sofian joka oli käynyt viikonloppuna Venetsiassa ja Veronassa. Suunniteltiin että ensi lauantaina voitaisiin tehdä visiitti Genovaan.
Tänään on ollut tähän mennessä kauhein päivä, pojat on viirottanu minkä kerkeävät eivätkä tahdo ymmärtää että minä olen pomo täällä kun vanhemmat on poissa. Lounaan jälkeen oli sen verran hermot kireällä että lukittauduin omaan huoneeseen suklaalevyn kanssa. Jahas, nyt täytyy taas mennä, sen verran pahan kuulosta meteliä tuolta alakerrasta kuuluu!

Polttaa, polttaa...

Huh hei hellettä! Elohopea kohoaa vaan vaikka lukemat on ollu jo pari viikkoa ihan riittävät mulle. Nykyään ei iltapäivisin voi edes olla ulkona vaan täytyy piilotella sisällä ovet ja ikkunat visusti kiinni, tummat verhot edessä ja tuulettimet päällä. Ja Anna tietenkin vielä lakanoiden välissä kuumeen kourissa. Oon nukkunut iltapäivään asti ja yrittänyt selvitä hengissä tästä tuskasta. Ihana Claudia toi tarjottimella kuumaa marjamehua ja keksejä potilaalle ja vihdoinkin alkaa tuntua vähän paremmalta.

Eilen aamulla perhe lähti vilvoittelemaan ja grillailemaan jonnekin joelle mutta tämän typerän allergian takia jouduin jättämään reissun väliin. Mun suunnitelma oli lähteä Alessandriaan alennusmyynteihin, tosin sekin meni jäihin sillä istuin koko päivän tietokoneen ääressä yrittäen etsiä sopivaa kämppää Turusta. Tosi hankalaa kun on itse täällä ja Turku siellä. Toivottavasti jonkinlainen luukku löytyy koska en malta enää odottaa et saan asetella kaikki purnukat ym. uuteen omaan kotiini! Ja tupareissa tarjoillaan sitten italialaista pizzaa :) Eilen illalla täällä järjestettiin kyläjuhla, vähän niinkuin Munamarkkinat minikoossa. Käytiin syömässä etelä-Italialaista ruokaa ja lopuksi Claudia ja Maurizio kävivät tanssimassa vähän lattareja torin lavalla. Mut houkuteltiin myös juomaan eka italialainen espressoni ja menihän se alas aimon sokeriannoksen avustuksella. Mutta nyt takaisin sängyn pohjalle.

Åbo!

Melkein viikko taas hurahtanut kuin sormia napsauttaen. Täytyy oikein luntata päiväkirjasta että mitä sitä on tultu tehtyä. Tiistaina saatiin kesän eka kunnon ukkosmyrsky. Upean näköstä kun taivas välkehti jatkuvasti, salamia ei näkynyt, vettä ei satanut mutta jossain kaukana murahteli vähän väliä. Ja mikä vauhti, hetkessä se oli pyyhkäissyt yli pikku Boscon. Tiistaina leivoin myös korvapuusteja, jotka saavutti suuren suosion tosin Giulio oli ainut joka ei oikein digannut vaan lykkäsi sen maistettuaan takaisin mun käteen.

Keskiviikkona käytiin viereisessä kylässä sijaitsevalla yleisellä uima-altaalla. Olihan se vähän sellasta jenkkimeininkiä, tarjoilijat vaan puuttui :) Mutta ei mitään valittamista, auringonottoa altaan reunalla. Eilen eli torstaina taisin saada jonkunsortin auringonpistoksen kun illalla tuli yllättäen todella huono olo. Ei mikään ihmekään kun sisällä on jatkuvasti vajaa 30 astetta ja ulkona lähentelee 40 auringossa.

Sitten päästään perjantaihin, viikon tähän asti parhaimpaan päivään. Olin tänään ekaa päivää aivan yksin poikien kanssa kun isoäiti lähti lomalle Kreikkaan. Kaikki meni tosi hyvin, laitoin ruoaksi pastaa ja taisi kelvata raadille vaikka aluksi näyttikin pahalta. Mitähän mahtavat sitten sanoa kun laitan oikein kunnon suomalaisia potaatteja. Iltapäivä vietettiin taas uima-altaalla ja nyt se on vihdoinkin tapahtunut, olen meinaan saanut oikeat rusketusrajat, yaiks! Tosin niistä rajoista saa maksaa ihan mukavan hinnan; olen yltä päältä ihmeellisten pilkkujen peitossa. Naapurin lääkäri sanoi että se on varmaan jokin allerginen reaktio joka johtuu mistäs muustakaan kuin auringosta... Nyt sitten rasvaa kolmesti päivässä eikä aurinkoa kolmeen päivään!!! No, palataan takaisin aamuun. Oikeastaan alkuviikkoon. Olen koko viikon nähnyt painajaisia tästä perjantai-päivästä mikä siis sattuu olemaan SE päivä jolloin kauppakorkean tulokset julkistetaan. Joka toinen yö olen nähnyt unta että pääsen sisälle, joka toinen taas on näyttänyt pahalta. Olin sitten päättänyt etten todellakaan aio katsoa netistä että onko se oma nimi siellä listalla, ihan liian dramaattista, ei uskalla. Eipä tarvinnut kauaa odotta kun klo 8.30 puhelin pirisee ja Moonahan se siellä kertoo ilouutisia. Moona jos luet tätä niin sitä puhelua en unohda ikinä, paras puhelu minkä olen koskaan saanut keltään, kiitos! Ihme ja kumma, Anna Katriina Perkkolan nimi löytyi Turun kv-linjan listalta. Nyt meni kaikki uusiksi. Olin jo aivan varma etten tule saamaan opiskelupaikkaa joten au pair-suunnitelmat ensi vuodeksi oli jo täydessä käynnissä. Nyt saankin ruveta etsimään kämppää Turusta, Turku, tuo kaupunki jonne en koskaan halunnut muuttaa. Runollisesti sanoen iloitsen tästä uutisesta sydämeni kyllyydestä, suuri taakka putosi harteilta, pitkään kestänyt elämä-kriisini alkaa pikku hiljaa helpottaa. Alright, palataan tähän iltaan. Iloisen uutisen kunniaksi tein jälkkäriksi lättyjä a la Nutella ja host-perhe poksautti kuohuviinin uutisen johdosta. Paremmin ei tämä päivä 2.7 olisi voinut päättyä!

Monte Bianco

Tähän asti paras päivä täällä Italiassa on ehdottomasti ollut eilinen. Lähdettiin aamulla aikaisin erään ystäväperheen kanssa kohti Valle d'Aostaa ja Monte Biancoa eli Mont Blancia, Euroopan korkeinta vuorta. Matka kesti parisen tuntia, ajettiin enimmäkseen vuorten välisessä solassa joka oli käsittämättömän upeaa seutua, pieniä vuoristokyliä ja viljelyksiä lumihuippujen keskellä. Lopulta saavuttiin camping-alueelle josta oli vain 5km matkaa Ranskan puolelle. Lähdettiin vaeltamaan kohti korkeuksia ja taas kerran sain muistutuksen siitä kuinka huono kunto mulla tällä hetkellä on. Lieventävänä asianhaarana täytyy sanoa että oli tosi kuuma ilma ja hikoilin kuin pieni possu. Parin tunnin vaelluksen jälkeen saavuttiin 2000 metrissä sijaitsevaan upeaan solaan jossa syötiin eväitä ja otettiin aurinkoa sekä tottakai lepuutettiin jalkaparkoja. Näkymät oli ihan käsittämättömät, tuntuu oudolta että vaan runsas 24 tuntia sitten olin makoilemassa auringonpaisteessa keskellä suuria lumihuippuja. Noustiin vielä 100 metriä korkeammalla olevalle lammelle ja jos äsken jo kuvailin näkymää upeaksi niin tähän näkymään ei enää sanat riitä. Siinä se oli Mont Blancin korkein vuori ihan nenän edessä, aivan käsittämätön tunne! Alas kapuaminen olikin sitten ihan oma lukunsa ja nyt on reidet ja pohkeet ihan jumissa. Illalla väsyneenä mutta iloisena nukkumaan.

Kuumat ilmat on jatkunut tänäänkin ja sääennuste lupailee samanlaista koko viikoksi. Iltapäivisin ei auta muu kuin pysytellä sisällä, huomenna tosin ollaan menossa jonnekin uima-altaalle eli toisin sanoen parantelemaan rusketusta :)

Mamma mia mikä pizza

Päivän sana on ehdottomasti PIZZA! Eilen iltapäivällä Claudia opetti mua tekemään aidon oikean italialaisen pizzan. Täytyy sanoa että voittaa mennen tullen kaikki mikro-, uuni- sun muut pizzat. Mulle suotiin kunnia kuulla ultimate secret pizzasalaisuus jolla sitten pyöräyttelen maailman parhaat pizzat kun avaan oman italialaisravintolan Suomeen :) Leivoin myös suklaakakun koska meille tuli illalla vieraita; kakkua, jäätelöä ja kirsikoita jälkkäriksi, nam.

Tänään aikasin aamulla ajoin viereiseen Frugarolon kaupunkiin jossa on lähin juna-asema ja otettiin Sofian kanssa nokka kohti Torinoa. Vaikka oltiin perillä jo ennen yhdeksää aamulla niin lämpötila oli jo hellelukemissa. Käveltiin aluksi Po-joen vartta pisin kohti ydinkeskustaa jonka jälkeen käytiin elokuvamuseossa. Siellä vierähtikin kepeästi kolme tuntia ja lopuksi noustiin panoramahissillä ylös torniin josta avautui upea näkymä koko Torinoon. Tiesin kyllä että Torino on iso kaupunki mutten arvannut että se on NIIN valtava. Noh museokierroksen päätyttyä olikin jo lounasaika. Kierreltiin ja kaarreltiin ympäriinsä ja lopulta käytiin kysymässä oikein turisti-infosta että missä ne kaikki ravintolat oikein on! Kuulemma oli joku erikoispäivä jonka takia suurin osa ravintoloista oli kiinni. Päädyttiin lopulta kivaan raflaan jossa syötiin mitäs muutakaan kuin PIZZAA! Jälkkäriksi haettiin oikein kunnon italian gelatot, ai että oli hyvää. Loppupäivä käppäiltiin keskustassa ja tie vei myös välillä vaatekauppoihin. Illalla siellä olis ollut MusicTelevisionin ilmaiskonsertti mutta ei jaksettu odottaa niin myöhään. Kaiken kaikkiaan Torino oli oikein mukava kaupunki ja monta kujaa jäi vielä kiertämättä. Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan sillä huomen aamulla on taas aikainen herätys määränpäänä vuori, tehtävänä vaellus.

Rome here I come!

Maanantaina sain tutustua Bosco Marengon suuren suureen keskustaan. Me asutaan oikeastaan ihan keskustassa, kaikki kaupat ihan kulman takana. Illalla Claudian (host-äiti) sisko, joka hänkin asuu ihan tässä lähellä, tuli syömään meille. Menu koostui ravuista, simpukoista ym. merenelävistä. Ravut oli tietty eläviä kun ostettiin ne ja pojat otti kaksi lemmikiksi, tosin parin tunnin päästä kun vilkaisin niitä ne kellu väärinpäin pinnalla... Mutta maistuivat oikein maukkailta!
Tiistaina eli eilen oli mun ensimmäinen oikea työpäivä. Tosin ei tätä oikein työksi voi kutsua. Herään aamulla 8-9 aikoihin ja laitan pojille aamupalaa kun ne herää. Sitten vähän pelataan jotain, käydään ehkä leikkipuistossa ym. Yhden aikaan Claudia tuleekin jo töistä ja mennään alakertaan syömään lounasta isoäidin luo. Tänäänkin se isoäiti vaan sano mulle että mene sinä vaan riippumattoon nauttimaan auringosta, kyllä hän poikia kaitsee :) Mun työhön ei myöskään kuulu siivoaminen, ainut asia mitä oikeati vaaditaan on että puhun englantia. Easy life.
Tiistaina iltapäivällä käytiin pienellä kävelyretkellä tuolla cityn ulkopuolella maaseudulla. Poimittiin aivan ihanan makuisia marjoja joita en tosin tunnistanut. Lapset leikki maissipellossa ja Giulio meni jopa hukkaan. Se oli niin pieni ettei pellon laidalta nähnyt yhtään missä se liikkui. Illallisen jälkeen perheen tuttuja tuli vielä jälkkärille. Ihanaa syödä iltasin takapihalla, hyvää ruokaa, mahtava tunnelma, ystäviä kylässä melkein joka ilta ja pimeän tullen laitetaan lyhdyt loistamaan.
Eilen käytiin aamupäivällä torilla ostamassa hedelmiä ja lounaaksi isoäiti oli laittanut simpukkapastaa sekä maukasta munakoiso-tomaatti-mozzarella-gratiinia. Iltapäivällä käytiin Claudian kanssa n.10km päässä olevassa outlet-kylässä. Se oli tosiaankin kuin pieni luxuskylä jossa oli kaikki vaatekaupat Versacesta Ferrarin kautta aina Dolce ja Gabbanaan ja myös jotain edullisempaa siitä väliltä.

Tänään oon ottanut aika iisisti, silittelin vähän vatteita, makoilin riippukeinussa ja varasin hostellit Roomasta ja Firenzestä. Tarkoitus on tehdä pieni viikon pituinen Italia-ekskursio kun tämä homma täällä perheessä loppuu. Sofia (se toinen au pair täällä) lupasi lähteä mukaan sekä Bert Belgiasta johon tutustuin viime syksynä. Laskin juuri että matkaan ei ole enää kuin tasan 5 viikkoa!

Non capisco...

Kyseinen otsikko eli "En ymmärrä" on ollu ehdottomasti päivän käytetyin lause. Pojat kovasti yrittää selittää ja kysellä mutta Anna pyörittelee vaan päätään ja sanoo vuoron perään si si, no no tai non capisco. Myös ihana isoisoäiti vaan pari hammasta suussaan puhuu kaikesta maan ja taivaan välillä ja Anna vaan hymyilee nätisti ja nyökkää. Tosin opin kyllä koko ajan uusia sanoja ja Guliolla ja Alessandrolla meinaa mennä hermot kun en millään osaa lausua oikein, "No no Anna, fiore, f-i-o-r-e!"

Aamulla pojilla oli jalkapalloturnaus joka valitettavasti jäi lyhyeen, hävisivät ekan pelin varmaan 15-0 ja jatkoa ei sitten ollutkaan :) Voi raukka pieni Gulio joka oli ainakin päätä lyhempi muita ja oli maalivahtina. Siellä se nojasi maalitolppaan yrittäen näyttää coolilta mikä sekin epäonnistui koska pelipaita ulottui polviin ja näytti enemmänkin hameelta kuin paidalta. Kentällä tapasin ekan kerran ruotsalaisen au pairin Sofian joka onkin varmaan ainut ulkomaalainen mun liskäksi 100km säteellä. Meidän perheet on tuttuja keskenään eikä mun kylästä ole matkaa hänen kyläänsä kun noin 3km. Iltapäivä vietettiin tuttavaperheen luona katsoen mitäs muutakaan kuin jalkapalloa. Nyt tuli ainakin omin silmin todistettua kuinka hulluja italialaiset on kun on kyse jalkapallosta. Heidän harmiksi Italian tasapeliputki vaan jatkuu, tällä kertaa ei saatu voittoa edes Uudesta Seelannista. Siinä pelin lomassa perheen äiti pyöräytti parit pizzat ja focacciot, nam! Tätä varten mä tulin Italiaan :) Illalla vielä pelattiin mun tuomaa Muumikorttipeliä joka sai suuren suosion.

Eilen tein jotain niinkin hurjaa kuin ajoin autoa! Claudia kysyi että haluisinko ajaa naapurikylässä sijaitsevalle supermarketille, noh mietin hetken, italian hullut kuskit kävi mielessä mut Toyota vei kummiskin voiton. Oli kuulemma sen näköstä ja tuntusta ajamista et saan jatkossakin auton käyttöön. Eilen sain myös vahingossa rikkinäisestä klooripullosta kloorit päälle ja siinä meni samalla yks vaatekerrasto roskiskuntoon. Täytyy kuitenkin olla positiivinen ja niinpä tämäkin käännetään vielä voitoksi: onpahan enemmän tilaa rinkassa uusille vaatteille ja kengille! :) Mutta nyt sanotaan Buona notte!

Benvenuti in Italia!

Rohkaistuin lopultakin kirjoittamaan blogia Belgian au pairien innoittamana (juuri te siellä Tervurenissa). Tämän blogin tarkoitus on ainakin tämän kesän ajan kertoa kuulumisiani Italian lämmöstä, luoteis-Italian maaseudulta suoraan Suomeen ja muuallekin maailmaan.

Eli aloitetaan ihan alusta. Kesä 2010 rattoisasti kahta toivottoman hullua mutta suloista pojanviikaria hoitaen. Paikkana Bosco Marengo, Piemonte, asukkaita noin 2000, apteekki, ravintola, ruokakauppa, pankki sekä kaksi baaria. Perheeseen kuuluvat äitin ja isän lisäksi kaksi poikaa, Giulio 6v ja Alessandro 7v, Arthuro-koita 2v, sekä isoäiti että isoisoäiti. Kaikki saman katon alla :)

Saavuin eilen Milanoon jossa perhe oli vastassa kukkien ja Nutella-purnukan kanssa. Paremmin ei voisi kesä Italiassa alkaa! Yhden päivän aikana olen tavannut jo suunnilleen puolet kyläläisistä jotka kaikki tuntuvat jo tietävän yhtä sun toista musta. Eipä taida paljoa ulkomaalaisia täällä päin olla, täys vastakohta Tervurenille. Aamulla käytiin tutustumassa Claudian, host-äidin, työpaikalla kun siellä oli avoimet ovet ja myös siellä jokainen kysy tohkeissaan että onko tämä nyt se Anna. Tuntuu ihan julkkikselta! Iltapäivällä pojat piti mulle pienen italian kurssin. Pojat ei puhu muuta kuin italiaa ja siis minähän en puhu sanaakaan italiaa... No ainakin hyvään alkuun päästiin, Ale kirjotteli liitutaululle sanoja ja minä sitten toistelin perässä, mera, cane, notte, skriva...

Äsken vähän ukkosti ja sateli vettä mutta onhan täällä aivan ihanan lämmintä koko ajan. Mun huoneeseen kuuluu aivan upea ja iso parveke jossa on valtava riippukeinu ja paljon kukkia joten taidanpa mennä sinne löhöilemään ja katsomaan jospa Vikken ja Danielin häät näkyisi jossain netissä.

Ciao!