Mikä ihana päivä taas uima-altaalla! Eilen jo lilluttiin siellä koko iltapäivä ja tänään saatiin jatkoa. Kyllä tämä ruketus tästä... Mun rukouksiin on selvästikin vastattu sillä tätä polttavaa kuumuutta on tullut helpottamaan ihana viileä tuuli. Tiistaina juhlittiin synttäreitä, synttärisankari oli Claudian sisko joka oli juuri palannut Kreikasta. Mäkin onnekas sain tuliaisiksi rannerenkaan! Olin leiponut mustikkapiirakan synttärikakuksi ja mutusteltiin sitä sitten jätskin kanssa. Voi veljet niitä kuvia, aivan upeita. Kreikan saaristo näyttää erittäin houkuttelevalta, täytyypä lisätä se listaan. Saattaa tosin käydä että Kreikan valloitus jää eläkeikään koska mun lista rupee olemaan jo niin pitkä että loppupäähän ehdin vasta noin 30 vuoden päästä.
Ahh nyt muksut kattoo piirrettyjä ja rauha on maassa. Tuo lastenkanava on aika oiva juttu ja eipä sen katsominen ole haitaksi mullekaan. Aamusin sieltä tulee aina joko Pokemon tai Power Rangers. Mutta eipä ole Power Rangersit enää niin kuin ennen vanhaan, nykyään niitä on vaan kolme eikä ne monsterit oo yhtään niin hauskoja kuin ennen. Hyvät muistot ala-asteelta tulee silti mieleen! Iltapäivisin saadaan yleensä nauttia Mr Beanin seurasta joka on kyllä mahtavaa viihdettä iltapäivän tunneille.
Laskin juuri että mulla on tasan kaks viikkoa jäljellä tässä perheessä minkä jälkeen se viikko vielä reissaten. Tällastako se sitten on kun tulee vanhaksi niin aika kuluu kuin naps vaan. Oon kyllä ehtinyt tehdä yhdessä vuodessa vaikka mitä. 6kk Belgiassa jonka jälkeen kolmen viikon reili, pääsykokeisiin valmistautuminen ja sit vielä kaks kuukautta Italiassa. Ja oudointa on että Henriikka, au pair-kamu Belgiasta, on vieläkin siellä. Välillä harmittelen kun joutusin jättämään Belgian jo puolen vuoden jälkeen ja mietin mistä kaikesta jäin paitsi. Silloin täytyy vaan miettiä kaikkia noita juttuja joita olen sinä aikana ehtinyt tehdä. Ainut syyhän mun lähtöön oli pääsykokeet ja nyt tuntuu hyvältä ettei mun tarvinnut jättää leikkiä kesken turhan takia :)
Vaikkei nyt vielä ihan olekaan nukkumaanmenoaika niin lopetan tämän viestin Giulion hyvänyön toivotuksen mukaan. Se tulee joka ilta koputtaa mun ovelle ja sanoo: "Good night my dear!"
Hei, en tiennytkään että sun au pair -ura jatkui! Sulla on selvästikin paremmat hermot kun mulla, jos jopa mietit jatkavasi ellei olisi tullut opiskelupaikkaa (onneksi olkoon muuten siitä!). Pitää jossain välissä lukea läpi tämä sinun blogisi!
VastaaPoista