Melkein viikko taas hurahtanut kuin sormia napsauttaen. Täytyy oikein luntata päiväkirjasta että mitä sitä on tultu tehtyä. Tiistaina saatiin kesän eka kunnon ukkosmyrsky. Upean näköstä kun taivas välkehti jatkuvasti, salamia ei näkynyt, vettä ei satanut mutta jossain kaukana murahteli vähän väliä. Ja mikä vauhti, hetkessä se oli pyyhkäissyt yli pikku Boscon. Tiistaina leivoin myös korvapuusteja, jotka saavutti suuren suosion tosin Giulio oli ainut joka ei oikein digannut vaan lykkäsi sen maistettuaan takaisin mun käteen.
Keskiviikkona käytiin viereisessä kylässä sijaitsevalla yleisellä uima-altaalla. Olihan se vähän sellasta jenkkimeininkiä, tarjoilijat vaan puuttui :) Mutta ei mitään valittamista, auringonottoa altaan reunalla. Eilen eli torstaina taisin saada jonkunsortin auringonpistoksen kun illalla tuli yllättäen todella huono olo. Ei mikään ihmekään kun sisällä on jatkuvasti vajaa 30 astetta ja ulkona lähentelee 40 auringossa.
Sitten päästään perjantaihin, viikon tähän asti parhaimpaan päivään. Olin tänään ekaa päivää aivan yksin poikien kanssa kun isoäiti lähti lomalle Kreikkaan. Kaikki meni tosi hyvin, laitoin ruoaksi pastaa ja taisi kelvata raadille vaikka aluksi näyttikin pahalta. Mitähän mahtavat sitten sanoa kun laitan oikein kunnon suomalaisia potaatteja. Iltapäivä vietettiin taas uima-altaalla ja nyt se on vihdoinkin tapahtunut, olen meinaan saanut oikeat rusketusrajat, yaiks! Tosin niistä rajoista saa maksaa ihan mukavan hinnan; olen yltä päältä ihmeellisten pilkkujen peitossa. Naapurin lääkäri sanoi että se on varmaan jokin allerginen reaktio joka johtuu mistäs muustakaan kuin auringosta... Nyt sitten rasvaa kolmesti päivässä eikä aurinkoa kolmeen päivään!!! No, palataan takaisin aamuun. Oikeastaan alkuviikkoon. Olen koko viikon nähnyt painajaisia tästä perjantai-päivästä mikä siis sattuu olemaan SE päivä jolloin kauppakorkean tulokset julkistetaan. Joka toinen yö olen nähnyt unta että pääsen sisälle, joka toinen taas on näyttänyt pahalta. Olin sitten päättänyt etten todellakaan aio katsoa netistä että onko se oma nimi siellä listalla, ihan liian dramaattista, ei uskalla. Eipä tarvinnut kauaa odotta kun klo 8.30 puhelin pirisee ja Moonahan se siellä kertoo ilouutisia. Moona jos luet tätä niin sitä puhelua en unohda ikinä, paras puhelu minkä olen koskaan saanut keltään, kiitos! Ihme ja kumma, Anna Katriina Perkkolan nimi löytyi Turun kv-linjan listalta. Nyt meni kaikki uusiksi. Olin jo aivan varma etten tule saamaan opiskelupaikkaa joten au pair-suunnitelmat ensi vuodeksi oli jo täydessä käynnissä. Nyt saankin ruveta etsimään kämppää Turusta, Turku, tuo kaupunki jonne en koskaan halunnut muuttaa. Runollisesti sanoen iloitsen tästä uutisesta sydämeni kyllyydestä, suuri taakka putosi harteilta, pitkään kestänyt elämä-kriisini alkaa pikku hiljaa helpottaa. Alright, palataan tähän iltaan. Iloisen uutisen kunniaksi tein jälkkäriksi lättyjä a la Nutella ja host-perhe poksautti kuohuviinin uutisen johdosta. Paremmin ei tämä päivä 2.7 olisi voinut päättyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti